Runoilija Saima Harmaja (1913–1937) eli lyhyen mutta hehkuvan elämän. Alle 24 elinvuoden aikana hän kirjoitti neljä runokokoelmaa, joissa aiheina ovat nuoren elämän vimma, hengelliset aiheet, luonto, rakastuminen, epätoivo ja toivo keuhkotaudin edessä sekä lopulta kuoleman mysteeri.
Runojen lisäksi Harmaja on vähintään yhtä tunnettu päiväkirjoistaan, joiden kautta hän on säilynyt suomalaisille läheisenä sukupolvesta toiseen. 2 500 päiväkirjasivua tarjoavat ainutlaatuisen tarkan elämänkuvan, joka on merkittävä myös kirjallisuudenhistorian kannalta. Sivuilta välittyy monipuolinen persoonallisuus: Saima Harmaja oli vahva, valloittava ja myös huumorintajuinen nainen, joka kohosi yli elämän traagisuuden.