Saima Harmaja -seuran syksy jatkuu kaikille avoimella jäsenillalla tiistaina 15.9. klo 18 Rikhardinkadun kirjaston Lukusalissa (3.krs). Ilta on omistettu runoilija-Saiman veljelle Tapani Harmajalle, joka hävittäjälentäjänä koki kohtalonsa talvisodassa 1.2.1940 Viipurinlahdella, yrittäessään irtautua ilmataistelusta pilvien yläpuolella.
Tapani Harmajasta kertoo tekstein ja kuvin DI Eero Haarla, ilmavoimien reserviupseeri, joka myös kuuluu Schadewitz-sukuun. Schadewitz on Tapani Harmajan isän Leon alkuperäinen sukunimi. Osa suvusta suomalaisti sukunimensä suuressa nimenmuutossa v.1906, jolloin vietettiin J.V.Snellmanin syntymän 100-vuotispäivää. Eero Haarla on myös ilmailuhistorian asiantuntija, joka on tehnyt työuransa UPM Oy:ssä. Hän on ollut mukana Pilvenveikot-perinneyhdistyksen toiminnassa ja tutkinut Tapani Harmajan elämää. Nyt hän saapuu kertomaan siitä Saima-seuralle.
Osaava nuori mies
Tapani Harmaja oli poikkeuksellisen lahjakas ja kansainvälisesti verkottunut sekä myös kirjallisesti hyvin tuottelias. Hänen pääteoksensa on ensimmäisen maailmansodan taistelulentäjistä – saksalaisista, ranskalaisista ja englantilaisista kertova Pilven veikot (WSOY 1938).
Hän myös kirjoitti ahkerasti ilmailuaiheisia juttuja mm. Maanpuolustusnuoriso-lehteen. Hän suunnitteli väitöskirjaa 1. maailmansodan ilmataisteluista ja teki opintomatkan Englantiin hankkiakseen sieltä materiaalia tähän akateemiseen opinnäytteeseen.
Hän suoritti fil.kand.tutkinnon Helsingin yliopistossa 1937 ja osallistui Roomassa kesäkuussa 1939 ilmailusanomalehtimiesten kongressiin, jolloin pääsi lentämään Fiat C.R.32 -hävittäjällä Torinossa.
Hänet komennettiin yhdeksi koelentäjistä vastaanottamaan Suomelle hankittuja Fiatin uusia lentokoneita. Fiatin koelento tuotti Tapani Harmajalle maailmanennätyksen nopeudessa 824 km/h syöksyssä, koneen tuulilasin ja peräsimen rakenteiden hajotessa.
Marraskuussa 1939 hänet komennettiin lentämään Suomen ostamia lentokoneita Ruotsista Suomeen. Hän palasi palvelukseen ilmavoimiin tammikuun alussa 1940.
Urheilijapoika, mainio huulenheittäjä ja monipuolisesti lahjakas
Tapani Harmajan tunteneet ovat yhtäpitävästi kertoneet hänen olleen tavattoman hauska ja reipas nuori ihminen. Hänen ja runoilijasisaren Saiman välinen kirjeenvaihto on kuin ilotulitusta – myös mustaa huumoria viljeltiin tuberkuloosia sairastavan siskon ja lentäjäveljen välillä tyyliin ”milläs Saima sitten leuhkis, jollei Saimaa vaivais keuhkis?” Tämä huumoripitoinen kielenkäyttö todentuu myös mm. kirjeessä, jonka englantilainen ilmailuasiantuntija C.G.Grey kirjoitti Harmajan vanhemmille tämän sankarikuoleman johdosta.
Tapani Harmaja kirjoitti runon Sotalennolla iltahämärissä muutamaa päivää ennen kuolemaansa. Runon alku kuvaa nuoren lentäjän ajatusmaailmaa pilvien yllä.
Pilvien meri makaa
allaan pimeä maa,
mutta pilvien takaa
aurinko leimuaa.
Alhaalla yö sodan musta,
ylhäällä kuulakas sees,
tykkien julistusta
et tunne sydämees:
Ei sodan painava taakka
mieltäsi ahdistaa
jaksa pilvissä saakka,
siellä on rauhan maa.
Tervetuloa jäseniltaan tiistaina 15.9.2026 kello 18-20 kuulemaan lisää Tapani Harmajasta!
